JUMPPAA LIHAKSILLE JA AIVOILLE

Taas on yksi viikko työssäoppimista takana ja enää kaksi viikkoa jäljellä. Aika sujahtaa luvattoman nopeasti, kun on mukavaa ja paljon tekemistä. Tällä viikolla suoritin loputkin työssäoppimiseen kuuluvat näytön osat, eli viimeiset kaksi viikkoa voin ottaa ilman huolen häivää ja nauttia kaikesta kivasta, mitä eteen tulee.

Koska menneen viikon sää on ollut erittäin aurinkoinen ja lämmin, olemme ulkoilleet paljon asukkaiden kanssa. Olen viikon aikana vienyt ulos useampia sellaisia asukkaita, jotka eivät itse tule ulos lähteneeksi syystä tai toisesta. He eivät kovin pitkiä kävelyjä pysty tekemään, mutta kävelimme pienen lenkin ja istuimme sen jälkeen ulkona kuunnellen lintujen laulua ja jutellen niitä näitä.   Lisäksi muutama asukas on itse kysellyt minua lenkkiseuraksi ja heidän kanssa olen tehnyt hieman pidempiä kävelyjä.

Ulkoillessa huomasin, miten tärkeää joillekin on, että on joku, joka vie heidät ulos, jos he itse eivät siihen omatoimisesti kykene. Hoitajat ovat liian kiireisiä, että ehtisivät asukkaiden kanssa ulos. Kerran viikossa Johanna-kodilla käy eräs jo eläkkeelle siirtynyt työntekijä ulkoiluttamassa ja liikuttamassa niitä asukkaita, jotka eivät omatoimisesti ulkoile. Mutta hänkään ei kaikkia ehdi ulos viedä joka viikko, joten olen nyt yrittänyt saada päivittäin edes yhden henkilön kanssani ulos.

Keskiviikkona vedin tuolijumppaa, joka oli osa näyttöäni. Alunperin olin suunnitellut vetäväni yhtenä osana näyttöäni jotain taidepainotteista, mutta koska asukkaat eivät innostuneetkaan viime viikolla taiteilusta niin paljon kuin olin ajatellut ja koska työpaikkaohjaajalleni osui henkilökohtaisia menoja juuri sille ajankohtaa, ei arviointi olisi onnistunut taideohjauksessa, tästä syystä vaihdoin suunnitelmaa ja vedin taiteilun sijaan puolen tunnin tuolijumpan osana näyttöä.

Idea vaihtaa taiteesta tuolijumppaan oli hyvä valinta. Se toi minulle enemmän haastetta, koska en ole kovinkaan jumppaaja ihminen. Jumppatuokion suunnittelu ja valmistelu toi eteeni aivan uudenlaisia haasteita ja oli näin ollen oppimiskokemuksena paljon antoisampi ja opettavaisempi kuin minulle tutun ja turvallisen askartelun vetäminen. Sain kuitenkin suunniteltua ja toteutettua mielestäni innostavan ja monipuolisen tuolijumpan. Tällä kertaa matkustelimme tuolijumpassa Euroopassa. Jumpan veto meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt teimme liikkeet rauhallisemmin ja sopivassa tahdissa. Ohjauksen jälkeen asukkaat antoivat minulle mm. seuraavanlaista palautetta: ''Sinulla on hyvä, selkeä ja kuuluva ääni.'', ''Mukavaa, että jumppasi tarjoaa myös jotain mielelle ja luo mielikuvia, joka tuo hyvää jumppaa myösmielelle.'' ''Liikkeet ovat sopivia ja tarjoavat vaihtelua, tuot myös uusia liikkeitä mukaan.''

Tällainen palaute on varsin kannustavaa etenkin silloin, kun ohjaa jotain, mikä on täysin oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ja liikunta onkin tärkeä osa asukkaiden viikko-ohjelmaa. Se auttaa pitämään kunnossa ja koska jumppa tehdään pääasiassa tuolilla istuen, sopii se myös niille asukkaille, joiden liikkuminen on muuten vaikeaa.

Keskiviikkona vedin myös tarinapajaa asukkaille. Olin kehottanut asukkaita tuomaan mukanaan jonkun itselleen tärkeän valokuvan tai esineen, jonka pohjalta he sitten kertoivat, miten kuva tai esine liittyy heidän elämäänsä. Kyllä oli monenkirjavaa esinettä ja tarinaa asukkailla. Kuulimme tarinoita kotikylistä, matkoista ulkomaille, rukilla langan kehräämisestä ja peltotöiden tekemisestä. Tarinat olivat niin mielenkiintoisia, että toivottavasti ehdimme vielä ainakin kerran tarinoida ennen työssäoppimisjakson päättymistä.

Torstaina olikin minulla viikon viimeinen työpäivä, koska olin ollut sunnuntain töissä, otin perjantain vapaaksi. Torstaina ohjelmassa oli ulkoilua, mölkkyä ja aivojumppaa sekä talvisodan muistelua, koska kyseisenä päivänä tuli kuluneeksi 74-vuotta talvisodan päättymisestä.

Aivojumppa koostui aakkospelistä, talvisotaan liittyvästä tietovisasta ja muisteloista. Aakkospelissä asukkaat heittivät nopalla aihealueita ja nostivat pussukasta aakkosen, jolla piti keksiä sanoja. Jokainen sai sanoa vuorollaan sanan. Aihealueina oli mm. naisten- ja miesten etunimiä, sukunimiä, ammatteja jne. Tätä aivojumppaa kehuttiin kovasti. Toteutus oli kuulemma erittäin hyvä, oli kivaa, että se osallisti kaikkia ja sai aivot työskentelemään. Talvisotatietovisa oli myös tykätty, vaikka aihe onkin monille raskas. Tietovisan jälkeen jaettiin muistoja liittyen talvisotaan. Muistot saivat aikaan kyyneliä ja herkistymistä. Jotta emme olisi lopettaneet surullisin mielin, niin jaoimme vielä lopuksi hyviä muistoja ja keskustelimme asioista, jotka saavat meidät iloisiksi.

Asukkaat ja muut työntekijät ovat kovasti kehuneet tällä viikolla sitä, kuinka ihanaa on ollut, että olen tuonut paljon uutta virikettä ja toimintaa asukkaille. Kovin monta, kuten itseänikin, alkoi kovasti harmittamaan, kun tajusimme, että olen enää kaksi viikkoa paikalla. Tämän työssäoppimisen aikana käsitykseni vanhusten virikeohjauksen tärkeydestä on vahvistunut entisestään. Olen kokenut heidät myös erittäin ihanaksi ja tärkeäksi kohderyhmäksi itselleni.