JUMPPAA LIHAKSILLE JA AIVOILLE

Taas on yksi viikko työssäoppimista takana ja enää kaksi viikkoa jäljellä. Aika sujahtaa luvattoman nopeasti, kun on mukavaa ja paljon tekemistä. Tällä viikolla suoritin loputkin työssäoppimiseen kuuluvat näytön osat, eli viimeiset kaksi viikkoa voin ottaa ilman huolen häivää ja nauttia kaikesta kivasta, mitä eteen tulee.

Koska menneen viikon sää on ollut erittäin aurinkoinen ja lämmin, olemme ulkoilleet paljon asukkaiden kanssa. Olen viikon aikana vienyt ulos useampia sellaisia asukkaita, jotka eivät itse tule ulos lähteneeksi syystä tai toisesta. He eivät kovin pitkiä kävelyjä pysty tekemään, mutta kävelimme pienen lenkin ja istuimme sen jälkeen ulkona kuunnellen lintujen laulua ja jutellen niitä näitä.   Lisäksi muutama asukas on itse kysellyt minua lenkkiseuraksi ja heidän kanssa olen tehnyt hieman pidempiä kävelyjä.

Ulkoillessa huomasin, miten tärkeää joillekin on, että on joku, joka vie heidät ulos, jos he itse eivät siihen omatoimisesti kykene. Hoitajat ovat liian kiireisiä, että ehtisivät asukkaiden kanssa ulos. Kerran viikossa Johanna-kodilla käy eräs jo eläkkeelle siirtynyt työntekijä ulkoiluttamassa ja liikuttamassa niitä asukkaita, jotka eivät omatoimisesti ulkoile. Mutta hänkään ei kaikkia ehdi ulos viedä joka viikko, joten olen nyt yrittänyt saada päivittäin edes yhden henkilön kanssani ulos.

Keskiviikkona vedin tuolijumppaa, joka oli osa näyttöäni. Alunperin olin suunnitellut vetäväni yhtenä osana näyttöäni jotain taidepainotteista, mutta koska asukkaat eivät innostuneetkaan viime viikolla taiteilusta niin paljon kuin olin ajatellut ja koska työpaikkaohjaajalleni osui henkilökohtaisia menoja juuri sille ajankohtaa, ei arviointi olisi onnistunut taideohjauksessa, tästä syystä vaihdoin suunnitelmaa ja vedin taiteilun sijaan puolen tunnin tuolijumpan osana näyttöä.

Idea vaihtaa taiteesta tuolijumppaan oli hyvä valinta. Se toi minulle enemmän haastetta, koska en ole kovinkaan jumppaaja ihminen. Jumppatuokion suunnittelu ja valmistelu toi eteeni aivan uudenlaisia haasteita ja oli näin ollen oppimiskokemuksena paljon antoisampi ja opettavaisempi kuin minulle tutun ja turvallisen askartelun vetäminen. Sain kuitenkin suunniteltua ja toteutettua mielestäni innostavan ja monipuolisen tuolijumpan. Tällä kertaa matkustelimme tuolijumpassa Euroopassa. Jumpan veto meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt teimme liikkeet rauhallisemmin ja sopivassa tahdissa. Ohjauksen jälkeen asukkaat antoivat minulle mm. seuraavanlaista palautetta: ''Sinulla on hyvä, selkeä ja kuuluva ääni.'', ''Mukavaa, että jumppasi tarjoaa myös jotain mielelle ja luo mielikuvia, joka tuo hyvää jumppaa myösmielelle.'' ''Liikkeet ovat sopivia ja tarjoavat vaihtelua, tuot myös uusia liikkeitä mukaan.''

Tällainen palaute on varsin kannustavaa etenkin silloin, kun ohjaa jotain, mikä on täysin oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ja liikunta onkin tärkeä osa asukkaiden viikko-ohjelmaa. Se auttaa pitämään kunnossa ja koska jumppa tehdään pääasiassa tuolilla istuen, sopii se myös niille asukkaille, joiden liikkuminen on muuten vaikeaa.

Keskiviikkona vedin myös tarinapajaa asukkaille. Olin kehottanut asukkaita tuomaan mukanaan jonkun itselleen tärkeän valokuvan tai esineen, jonka pohjalta he sitten kertoivat, miten kuva tai esine liittyy heidän elämäänsä. Kyllä oli monenkirjavaa esinettä ja tarinaa asukkailla. Kuulimme tarinoita kotikylistä, matkoista ulkomaille, rukilla langan kehräämisestä ja peltotöiden tekemisestä. Tarinat olivat niin mielenkiintoisia, että toivottavasti ehdimme vielä ainakin kerran tarinoida ennen työssäoppimisjakson päättymistä.

Torstaina olikin minulla viikon viimeinen työpäivä, koska olin ollut sunnuntain töissä, otin perjantain vapaaksi. Torstaina ohjelmassa oli ulkoilua, mölkkyä ja aivojumppaa sekä talvisodan muistelua, koska kyseisenä päivänä tuli kuluneeksi 74-vuotta talvisodan päättymisestä.

Aivojumppa koostui aakkospelistä, talvisotaan liittyvästä tietovisasta ja muisteloista. Aakkospelissä asukkaat heittivät nopalla aihealueita ja nostivat pussukasta aakkosen, jolla piti keksiä sanoja. Jokainen sai sanoa vuorollaan sanan. Aihealueina oli mm. naisten- ja miesten etunimiä, sukunimiä, ammatteja jne. Tätä aivojumppaa kehuttiin kovasti. Toteutus oli kuulemma erittäin hyvä, oli kivaa, että se osallisti kaikkia ja sai aivot työskentelemään. Talvisotatietovisa oli myös tykätty, vaikka aihe onkin monille raskas. Tietovisan jälkeen jaettiin muistoja liittyen talvisotaan. Muistot saivat aikaan kyyneliä ja herkistymistä. Jotta emme olisi lopettaneet surullisin mielin, niin jaoimme vielä lopuksi hyviä muistoja ja keskustelimme asioista, jotka saavat meidät iloisiksi.

Asukkaat ja muut työntekijät ovat kovasti kehuneet tällä viikolla sitä, kuinka ihanaa on ollut, että olen tuonut paljon uutta virikettä ja toimintaa asukkaille. Kovin monta, kuten itseänikin, alkoi kovasti harmittamaan, kun tajusimme, että olen enää kaksi viikkoa paikalla. Tämän työssäoppimisen aikana käsitykseni vanhusten virikeohjauksen tärkeydestä on vahvistunut entisestään. Olen kokenut heidät myös erittäin ihanaksi ja tärkeäksi kohderyhmäksi itselleni.

LASKIAISRIEHAA JA LEVYRAATIA

Tällä viikolla on mölkky-, jumppa- ja muistipelituokioiden ohella vietetty laskaista, taiteiltu ja askarreltu sekä pidetty levyraatia.

Yleensä laskiaisen aikaan on Johanna-kodin pihassa ollut pieni pulkkamäki, mutta vähälumisen talven takia emme tällä kertaa voineet pulkkamäkeä laskea. Sen sijaan ohjelmassa oli ulkoilua rollamarssin ja sauvakävelyn muodossa, pihapelejä kuten keilausta ja renkaan heittoa sekä ulkojumppaa. Ulkoilun päätteeksi nautittiin aulassa kuumaa kaakaota ja laskiaispullia sekä laulettiin yhdessä kevätlauluja.

Vaikka lunta ei ollut, piti laskiaista varten saada edes lumiukko, jos ei ole laskiaismäkeä. Johtajamme sai idean, että talosta löytyy valkoisia jätesäkkejä, joista voisi tehdä lumiukon. Näin ollen tartuin porkkananenästä kiinni ja työstin meille pihapiiriin ihan oman lumiukon. Lumiukko keräsikin paljon katseita ja hymähdyksiä sekä kehuja. Toki muutama oli ensin sen nähdessään pitänyt ukkoa epämääräisenä hiipparina ikkunan takana.

Tällainen tuli lumettomasta lumiukosta

Maanantaina ja torstaina pidin taidetuokiot asukkaille. Se olikin paljon haasteellisempaa kuin olisi kuvitellut. Maanantaina maalasimme vesiväreillä. Paikalle ilmestyi tuolloin seitsemän asukasta, joista  Ensin jokainen sai testailla vesiväreillä maalaamista suttupaperille. Sen jälkeen oli vuorossa päivän aiheen eli oman elämänpuun maalaaminen. Ikävä kyllä kolme osallistujista päättivät jättää oman puun maalaamisen tekemättä, koska kokivat, että he eivät osaa maalata tai eivät ole luovia ja taiteellisia. Kaikista vakuutteluistani huolimatta he lähtivät pois. Olin kyllä valmistautunut ruokkimaan mielikuvitusta ja ohjeistamaan tekemistä ja korostin, että tehtävässä ei taiteellisellä lahjakkuudella ole mitään merkitystä.

En kuitenkaan onnistunut näiden kolmen kohdalla innostajan roolissa, mutta ohjaajana minun tulee osata myös hyväksyä se, että jokaisella meistä on oma tahto. En voi pakottaa ihmistä tekemään jotain sellaista, mikä tuntuu epämielekkäältä, sen sijaan aina kannattaa silti kannustaa yrittämään. Tärkeinät kun ei ole se lopputulos, vaan matka sen varrella.

Torstaina askartelutuokiossa teimme kevätlintuja. Kevätlintuja oli kahta mallia. Ensin piirsimme kädestä kuvan paperille tai kartongille, jolloin peukalosta muodostui siipi ja muista sormista pyrstö. Lintu koristeltiin silkkipaperilla. Tällä kertaa paikalla oli neljä osallistujaa.

Perjantaina vedin asukkaille levyraatia. Vaikka levyraati kuulostaakin siltä maailman loppuunkuluneimmalta tekemiseltä, ei se sitä ollut ainakaan Johanna-kodin asukkaille. Heillä ei ole ollut levyraatia ohjelmassa pitkään aikaan, joten moni saapui mielellään paikalleen kuuntelemaan yhdessä musiikka, antamaan pisteitä ja keskustelemaan. Lauantain naistenpäivän kunniaksi levyraadin biisit olivat lauluja naisista. Mukana oli mm. Georg Malmstenia, Elvistä, Vesa-Matti Loiria, Tom Jonesia, Mambaa sekä Mattia ja Teppoa. Voittajaksi nousi Georg Malmstenin Kalasaaren kaunis Anni.

Musiikin merkeissä sujui myös työpäivä muutaman tunnin ajan näin sunnuntaina. Johanna-kodilla kävi vierailemassa pieniä esiintyjiä, kun musiikkileikkikoulu Marakatti kun saapui paikalle. Mukana oli harmillisesti vain kolme lasta, yksi nuori ja kaksi aikuista. Esitys oli kuitenkin ihana. 3-5-vuotiaat lapsoset lauloiva asukkaille intiaanilauluja yhdessä ja soolona. 5-vuotias tyttö säesti itseään myös yhden kanoottilaulun verran kanteleella. Aikuiset esittivät myös pari laulua ja mukana ollut 14-vuotias musiikkiluokkalainen soitti muutaman haitarikappaleen. Lopuksi lapset jakoivat kaikille paikalla oleville asukkaille ruusut. Esitys oli kovasti asukkaiden mieleen ja tällaisia vierailuja saisi varmasti olla enemmänkin.

UUSIA TUULIA

Seuraavien kahden kuukauden ajan blogini käsittelee työssäoppimisjaksoani vanhusten palvelutalossa, jossa suoritan nuoriso- ja vapaa-ajankoulutukseen kuuluvaa työssäoppimis- eli TOP-jaksoa. Jakso sisältää myös ohjaajuudeen näytön.

Ensimmäiset kaksi päivää ovat nyt takana päin ja olen vakuuttunut siitä, että olen valinnut onnistuneesti TOP-paikkani. Minulla on aiempaa ohjaamiskokemusta ennestään lasten ja nuorten parista, joten vanhukset on minulle aivan uusi kohderyhmä.Tämä tuo aivan uudenlaisen näkökulman työhöni ja haastaa minua tekemään paljon uusia asioita sekä lähtemään pois tutuilta ja turvallisilta mukavuusalueilta.

Vaikka olen vasta toista päivää töissä, on vastaanotto ollut lämminhenkinen ja tervetullut. Minua on kohdeltu tasavaertaisena työntekijänä. Olen parissa päivässä ollut mukana jo monessa: olemme pelanneet mölkkyä ja bingoa, jumpattu ja juteltu. Lisäksi olen vieraillut molempina päivinä muistiyksikön puolella ja aion jatkaa päivittäisiä vierailuja myös heidän asumisyksikössä ja tarjota heille erilaisia virikkeitä.

Palvelutalon asukkaista, kuten tällaisista paikoista yleensäkin löytyy monenlaista persoonaa, monen kuntoista vanhusta, mutta yhtä kaikki, jokainen heistä tarvitsee virikkeitä vapaa-aikaansa, läsnäoloa ja kuuntelijaa.

Tavoitteitani seuraavan kahden kuukauden aikana ovat mm.:  tutustuminen asukkaisiin, läsnäolon ja tuen tarjoaminen, erilaisten virikkeiden tarjoaminen monipuolisin menetelmin ja arjen ilon tuottaminen.

Seuraavaan kertaan!