Tee itsesi näkyväksi heijastimella!

 

Heijastin - halpa henkivakuutus!

Syksy alkaa pikkuhiljaa valtamaan ilma-alan. Vaikka auringonpaistetta ja lämpöä riittääkin mukavasti näin syyskuun alussa, alkaa varsinkin illat olla jo pimenemään päin.  Älä sinä ole se pimeä tyyppi, vaan näy pimeässä! 

Heijastin on halpa henkivakuutus. Kauppojen valikoimat ovat pullollaan erilaisia hienoja heijastimia muumeista simpsoneihin ja kukista autoihin. Myös ilmaisia heijastimia jaetaan monilla tahoilla syksyn pimeiden koittaessa, mutta jos haluat erottua joukosta, askartele itse persoonallinen heijastin.

 

Askarteluliikkeistä saa erilaisia heijastinkankaita ja -lankoja. Jämäkkä huopa toimii erinomaisesti heijastinpohjana. Lisäksi itse tehtyjä heijastimia voi koristella helmin, langoin, hilein, napein tai miten ikinä haluatkaan. Erikeeper on hyvä ratkaisu heijastinkankaan kiinnittämiseen huopaan, jos et halua ommella kangasta paikoilleen Vaikka liima onkin vesiliukoista, niin kuivuessaan se antaa riittävän pidon. Edelliset pöllö-heijastimeni ovat ainakin pysyneet Erikeeperin voimalla jo parisen vuotta menossa mukana.

Tarvikkeet:

•  Huopaa
• Heijastinkangasta
• Erikeeperiä
• Siimaa
• Lukkoja
• Puuhelmiä 

Talvitakin selkää tein koristamaan rusettiheijastimen.

Pupu sai rusetin kaulaansa ja kauniit kukkakoristeiset helmet.

Kärpässienten lakin reiät saat tehtyä rei'ittimellä.

Tyylitelty enkeli, jonka helma on ommeltu heijastinlangalla.

Veikeä kettu.

Hamahelmistä hauskuutta

Tällä kertaa päädyin tyhjentämään hamahelmivarastoja ja tein erilaisia eläimiä sekä muita kuvioita. Tosin värivarastojeni vähentyminen alkoi asettaa haasteita varsinkin isompien kuvioiden tekemisen suhteen. Googlettamalla tai Pinterestistä löytyy hamailuun paljon inspiraatiota ja ideoita sekä kuvioita. Lisäksi kuvioita voi kehitellä ja ideoida itse.

Välillä tuntuu, että Hamahelmien silittäminen onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa. Vaikka sitä yrittää olla kuinka tarkka, ja silittää huolella, saattaa joku kohta epähuomiossa sulaa vähemmän ja työ vääntyy. Myöskään valmiita kuviota ei kannata jättää pidempään odottamaan (kuten joskus tulee itse tehtyä). Miksi näin? Kuvatodisteet näet alempaa :)

En silittänyt ''Turrea'' heti, joten kuvio kaipasi korjailua ennen silitystä.

 

 

 

Turren epäonni jatkui silityksen yhteydessä. Eli silityksessä maltti on valttia.

Yksi versio sateenkaaresta.

Söpöön yksisarviseen löytyi inspiraatio Pinterestistä.

Takaisin askartelupuuhiin!

Takana on pitkä aika, ettei ole tullut päivitettyä blogia, joten on paluun aika. Tässä välissä on kyllä tullut puurrettua yhden jos toisen luovan projektin parissa, mutta lähinnä olen keskittynyt muiden ohjaamiseen luovien harrastusten parissa viimeiset puoli vuotta. Ohjasin mm. luovan kirjoittamisen ja voimauttavan valokuvauksen ryhmiä sekä teatteri- ja kädentaitoryhmää. Jotenkin työn tuoksinnassa ei jäänyt aikaa blogin päivittämiselle, vaikka luovuuden riemua olisi riittänyt runsaasti jaettavaksi näistä rymistä. Nyt kun vapaa-aikaa työttömyyden myötä on jälleen liikaakiin, voi tämän energian suunnata hyvin omiin luoviin projekteihin ja askarteluihin. Näin ollen blogiakin tulee varmasti päivitettyä taas ahkerammin.

Viimeaikoina askartelukaappini on lähinnä vain täyttynyt kaikenlaisesta askarteluamateriaalista, joten tulevien blogien kantavana teemana on: Käytä ensin vanhat materiaalit pois, ennen kuin ostat mitään uutta. 

Vaikka lupasin, ettei mitään uutta osteta: Sinooperissa oli mm.  korunosia tarjouksessa. Haksahdin.

Tänään tein pari yksinkertaista korua, jotka on tehty kaapista löytyneistä materiaaleista.

 Sininen sydän

Materiaalit: korunauha, vaal.sin. pitsi, turkoosi-kultainen sydän.

Sininen sydän

Sudenkorento

Materiaalit: Korunauha, Korunosa (sudekorento), puuhelmet.

Sudenkorento

Kudottu kettuhuivi

Kutominen ei koskaan ole ollut minun juttuni. Viimeksi olen tainnut kudinpuikkohin koskea yläasteella, kun piti kutoa villasukat. Ja tunnustan, että silloinkin kävi niin, että suurimmaksi osaksi sukat kutoi mummoni ja luokkakaverini. 

Nyt löysin kuitenkin kettufanina niin kivan kaulahuivin ohjeen, että pakko se oli kokeilla, vieläkö näin 15 vuoden jälkeen kutominen luonnistuisi. Ja uskomatonta kyllä, sain kuin sainkin aikaan erittäin kivan huivin. Lankana käytin Huopasen oranssia ja valkoista lankaa. Silmät kettu sai sydännapeista. Nyt vain odotellaan viileitä ilmoja, jotta voi kietoa kettupuuhkan lämmittämään :)

Kettupuuhka, joka sopii vaikkei turkiksista piitaisikaan

Huivin ohjeen napaasin täältä. Tosin ohje on lasten koossa, joten hieman muuntelin ohjetta, jotta siitä tuli esim. riittävän pituinen aikuiselle. Ohje oli myös erinomainen, koska sen avulla pystyi näppäristi harjoittelemaan sekä kaventamista että silmukoiden lisäämistä ja joustinneuleen tekoa.

Das-massasta koristeita

En edes muista, koska olisin viimeksi Das-massasta tehnyt yhtään mitään. Varmaan joskus lapsena. Askartelukaappeja siivotessani löysin kuitenkin paketillisen Das-massaa, josta syntyi pitsiliinan ja piparkakkumuottien avulla koristeita. Das-massa on siitä kätevä, että se on ilmakuivuvaa. Ei tarvitse siis uunia kuivuakseen. Mitä ohuempi pitsiliina, sitä hennompi kuvio.

Tarvikkeet: paketti Das-massaa, piparkakkumuotteja, pilli ja pitsiliina

Kun kaulitset pitsiliinalla kuviot..

...tulee massan pintaan kivoja kuvioita.

 

Mehupillin avulla on helppo tehdä reikä koristenauhalle.

Valmiit pupu ja nalle.

Kierrätysaskartelua

 

Edellisestä päivityksestä on kulunut luvattoman pitkä aika. Kevät on ollut opintojen osalta niin kiireistä, että kädentaidoille, askartelulle ja luovuudelle ei ole juuri jäänyt aikaa. Nyt on kuitenkin koulu saatettu loppuun ja aikaa hetken hengittää ja toteuttaa itseään. 

 Valmistuin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi ja tämän kertainen askartelu liittyy valmistumiseeni. Opinnäytetyön sijaan meidän tuli toteuttaa portfolio oppimiskokemuksistamme. Päätin hyödyntää kädentaitoja portfoliossani. Portfolioni kantoi nimeä ''Poletteja nuorisotyöhön''.

Askartelin maitopurkista, tapetista ja piirtoheitinkalvosta säästöpossun. Lisäksi tein kartongista poletteja, jotka kuvastivat oppimiskokemuksiani.

Samalla tekniikalla voi askarrella esim. säilytyspurkkeja, koristeita, kasvatusruukkuja taimille jne.

1. Pese huolella maitopurkki ja annan sen kuivua. Mittaa tapetista oikean mittainen pala.

2. Leikkaa katkoteräveitsellä maitopurkkiin haluamasi määrä ikkunoita. Leikkaa myös tapettiin ikkunat.

3. Liimaa piirtoheitinkalvoa ikkunoiden päälle. Voit piirtää ikkunoihin erilaisia kuvia piirtoheitintussilla. Liimaa tapetti kalvojen jälkeen.

 5. Työ on valmis.

Askartelun iloa!

 

Voimauttava valokuvaus

Olen vuosikausia haaveillut, että pääsisin osalliseksi voimauttavaan valokuvaukseen. Yleensä en nimittäin viihdy kameran edessä, vaan tykkään olla enemmän kuvaajan roolissa. En ole juuri koskaan tyytyväinen siitä, miltä näytän kuvissa. Syitä on lukuisia: irvistely/outo ilme, luonnoton poseeraus, epäryhdikäs asento, silmät kiinni jne. Moni muukin varmaan tunnistaa ongelman. En vain koe olevani mitenkään fotogeeninen. 

Kulttuuriohjauksen kurssilla tarjoutui vihdoin kuitenkin mahdollisuus päästä toteuttamaan voimauttavaa valokuvausta. Itse en tällä kertaa ollut siis ollenkaan linssin takana, vaan kerrankin sen edessä. Valitsin kuvaajakseni luokkatoverini samalta kurssilta, koska hän tiesi menetelmän. Kuvat otettiin täällä Lahdessa.

Olisin halunnut lähteä ottamaan kuvani Pohjanmaalle, mistä olen kotoisin, mutta ajallisista syistä tämä ei ollut mahdollista. Onneksi luonto on ympäri suomen mahdollisuus ja Lahdestakin onnistuin löytämään paljon vastaavanlaisia paikkoja, joita olisin kotikonnuiltakin valinnut.

Pakko myöntää, että aluksi minua jännitti kovasti kuvien ottaminen. Ensimmäisissä kuvissa tämä näkyikin, mutta sitten osasin vain päästä irti ja  nauttia valitsemistani kuvauspaikoista. Kun kuvat oli otettu, odotinkin suurella jännityksellä, millaisia otoksista tuli. Monessako irvistäisin? Olisinko tyytyväinen siihen, miltä näytän? Mutta ei, olin erittäin tyytyväinen lopputuloksiin - kerrankin. Koin, että kuvat ovat juuri minun näköisiäni ja tuovat esiin eri puoleni juuri siten kuin olin ajatellutkin.

Viimeisellä kulttuuriohjauksen tunnilla esittelimme toisillemme voimauttavat valokuvat. Se toi monesta ihmisestä esiin jo tuttuja asioita, mutta myös paljon uusia puolia.

Voimauttava valokuvaus toimii myös hyvänä menetelmä ohjata erilaisia ryhmiä. Menetelmä sopii toteutettavan niin lasten, nuorten kuin vanhemman väestönkin kanssa. Olisikin mielenkiintoista käyttää kyseistä menetelmää eri-ikäisten kanssa ja verrata näiden eri ikäryhmien kanssa otettuja valokuvia. Miten esim. lasten ja nuorten kuvat eroavat vanhusten kuvista. 

Jos kiinnostuit voimauttavasta valokuvauksesta, suosittelen tutustumaan menetelmään lisää täällä.

Itse askartelin voimauttavasti valokuvista tällaisen valokuvatalon, jonka saa kuljetusteknisistä syistä myös kasaan. Kuvat liimasin mustille korttipohjille ja liitin jokaiseen kuvaan sopivan tekstin. Kaunis puukuvioinen askartelukartonki löytyi Sinooperista.

Oma suosikkikuvani oli tämä kuva: