JUMPPAA LIHAKSILLE JA AIVOILLE

Taas on yksi viikko työssäoppimista takana ja enää kaksi viikkoa jäljellä. Aika sujahtaa luvattoman nopeasti, kun on mukavaa ja paljon tekemistä. Tällä viikolla suoritin loputkin työssäoppimiseen kuuluvat näytön osat, eli viimeiset kaksi viikkoa voin ottaa ilman huolen häivää ja nauttia kaikesta kivasta, mitä eteen tulee.

Koska menneen viikon sää on ollut erittäin aurinkoinen ja lämmin, olemme ulkoilleet paljon asukkaiden kanssa. Olen viikon aikana vienyt ulos useampia sellaisia asukkaita, jotka eivät itse tule ulos lähteneeksi syystä tai toisesta. He eivät kovin pitkiä kävelyjä pysty tekemään, mutta kävelimme pienen lenkin ja istuimme sen jälkeen ulkona kuunnellen lintujen laulua ja jutellen niitä näitä.   Lisäksi muutama asukas on itse kysellyt minua lenkkiseuraksi ja heidän kanssa olen tehnyt hieman pidempiä kävelyjä.

Ulkoillessa huomasin, miten tärkeää joillekin on, että on joku, joka vie heidät ulos, jos he itse eivät siihen omatoimisesti kykene. Hoitajat ovat liian kiireisiä, että ehtisivät asukkaiden kanssa ulos. Kerran viikossa Johanna-kodilla käy eräs jo eläkkeelle siirtynyt työntekijä ulkoiluttamassa ja liikuttamassa niitä asukkaita, jotka eivät omatoimisesti ulkoile. Mutta hänkään ei kaikkia ehdi ulos viedä joka viikko, joten olen nyt yrittänyt saada päivittäin edes yhden henkilön kanssani ulos.

Keskiviikkona vedin tuolijumppaa, joka oli osa näyttöäni. Alunperin olin suunnitellut vetäväni yhtenä osana näyttöäni jotain taidepainotteista, mutta koska asukkaat eivät innostuneetkaan viime viikolla taiteilusta niin paljon kuin olin ajatellut ja koska työpaikkaohjaajalleni osui henkilökohtaisia menoja juuri sille ajankohtaa, ei arviointi olisi onnistunut taideohjauksessa, tästä syystä vaihdoin suunnitelmaa ja vedin taiteilun sijaan puolen tunnin tuolijumpan osana näyttöä.

Idea vaihtaa taiteesta tuolijumppaan oli hyvä valinta. Se toi minulle enemmän haastetta, koska en ole kovinkaan jumppaaja ihminen. Jumppatuokion suunnittelu ja valmistelu toi eteeni aivan uudenlaisia haasteita ja oli näin ollen oppimiskokemuksena paljon antoisampi ja opettavaisempi kuin minulle tutun ja turvallisen askartelun vetäminen. Sain kuitenkin suunniteltua ja toteutettua mielestäni innostavan ja monipuolisen tuolijumpan. Tällä kertaa matkustelimme tuolijumpassa Euroopassa. Jumpan veto meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt teimme liikkeet rauhallisemmin ja sopivassa tahdissa. Ohjauksen jälkeen asukkaat antoivat minulle mm. seuraavanlaista palautetta: ''Sinulla on hyvä, selkeä ja kuuluva ääni.'', ''Mukavaa, että jumppasi tarjoaa myös jotain mielelle ja luo mielikuvia, joka tuo hyvää jumppaa myösmielelle.'' ''Liikkeet ovat sopivia ja tarjoavat vaihtelua, tuot myös uusia liikkeitä mukaan.''

Tällainen palaute on varsin kannustavaa etenkin silloin, kun ohjaa jotain, mikä on täysin oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ja liikunta onkin tärkeä osa asukkaiden viikko-ohjelmaa. Se auttaa pitämään kunnossa ja koska jumppa tehdään pääasiassa tuolilla istuen, sopii se myös niille asukkaille, joiden liikkuminen on muuten vaikeaa.

Keskiviikkona vedin myös tarinapajaa asukkaille. Olin kehottanut asukkaita tuomaan mukanaan jonkun itselleen tärkeän valokuvan tai esineen, jonka pohjalta he sitten kertoivat, miten kuva tai esine liittyy heidän elämäänsä. Kyllä oli monenkirjavaa esinettä ja tarinaa asukkailla. Kuulimme tarinoita kotikylistä, matkoista ulkomaille, rukilla langan kehräämisestä ja peltotöiden tekemisestä. Tarinat olivat niin mielenkiintoisia, että toivottavasti ehdimme vielä ainakin kerran tarinoida ennen työssäoppimisjakson päättymistä.

Torstaina olikin minulla viikon viimeinen työpäivä, koska olin ollut sunnuntain töissä, otin perjantain vapaaksi. Torstaina ohjelmassa oli ulkoilua, mölkkyä ja aivojumppaa sekä talvisodan muistelua, koska kyseisenä päivänä tuli kuluneeksi 74-vuotta talvisodan päättymisestä.

Aivojumppa koostui aakkospelistä, talvisotaan liittyvästä tietovisasta ja muisteloista. Aakkospelissä asukkaat heittivät nopalla aihealueita ja nostivat pussukasta aakkosen, jolla piti keksiä sanoja. Jokainen sai sanoa vuorollaan sanan. Aihealueina oli mm. naisten- ja miesten etunimiä, sukunimiä, ammatteja jne. Tätä aivojumppaa kehuttiin kovasti. Toteutus oli kuulemma erittäin hyvä, oli kivaa, että se osallisti kaikkia ja sai aivot työskentelemään. Talvisotatietovisa oli myös tykätty, vaikka aihe onkin monille raskas. Tietovisan jälkeen jaettiin muistoja liittyen talvisotaan. Muistot saivat aikaan kyyneliä ja herkistymistä. Jotta emme olisi lopettaneet surullisin mielin, niin jaoimme vielä lopuksi hyviä muistoja ja keskustelimme asioista, jotka saavat meidät iloisiksi.

Asukkaat ja muut työntekijät ovat kovasti kehuneet tällä viikolla sitä, kuinka ihanaa on ollut, että olen tuonut paljon uutta virikettä ja toimintaa asukkaille. Kovin monta, kuten itseänikin, alkoi kovasti harmittamaan, kun tajusimme, että olen enää kaksi viikkoa paikalla. Tämän työssäoppimisen aikana käsitykseni vanhusten virikeohjauksen tärkeydestä on vahvistunut entisestään. Olen kokenut heidät myös erittäin ihanaksi ja tärkeäksi kohderyhmäksi itselleni.

LASKIAISRIEHAA JA LEVYRAATIA

Tällä viikolla on mölkky-, jumppa- ja muistipelituokioiden ohella vietetty laskaista, taiteiltu ja askarreltu sekä pidetty levyraatia.

Yleensä laskiaisen aikaan on Johanna-kodin pihassa ollut pieni pulkkamäki, mutta vähälumisen talven takia emme tällä kertaa voineet pulkkamäkeä laskea. Sen sijaan ohjelmassa oli ulkoilua rollamarssin ja sauvakävelyn muodossa, pihapelejä kuten keilausta ja renkaan heittoa sekä ulkojumppaa. Ulkoilun päätteeksi nautittiin aulassa kuumaa kaakaota ja laskiaispullia sekä laulettiin yhdessä kevätlauluja.

Vaikka lunta ei ollut, piti laskiaista varten saada edes lumiukko, jos ei ole laskiaismäkeä. Johtajamme sai idean, että talosta löytyy valkoisia jätesäkkejä, joista voisi tehdä lumiukon. Näin ollen tartuin porkkananenästä kiinni ja työstin meille pihapiiriin ihan oman lumiukon. Lumiukko keräsikin paljon katseita ja hymähdyksiä sekä kehuja. Toki muutama oli ensin sen nähdessään pitänyt ukkoa epämääräisenä hiipparina ikkunan takana.

Tällainen tuli lumettomasta lumiukosta

Maanantaina ja torstaina pidin taidetuokiot asukkaille. Se olikin paljon haasteellisempaa kuin olisi kuvitellut. Maanantaina maalasimme vesiväreillä. Paikalle ilmestyi tuolloin seitsemän asukasta, joista  Ensin jokainen sai testailla vesiväreillä maalaamista suttupaperille. Sen jälkeen oli vuorossa päivän aiheen eli oman elämänpuun maalaaminen. Ikävä kyllä kolme osallistujista päättivät jättää oman puun maalaamisen tekemättä, koska kokivat, että he eivät osaa maalata tai eivät ole luovia ja taiteellisia. Kaikista vakuutteluistani huolimatta he lähtivät pois. Olin kyllä valmistautunut ruokkimaan mielikuvitusta ja ohjeistamaan tekemistä ja korostin, että tehtävässä ei taiteellisellä lahjakkuudella ole mitään merkitystä.

En kuitenkaan onnistunut näiden kolmen kohdalla innostajan roolissa, mutta ohjaajana minun tulee osata myös hyväksyä se, että jokaisella meistä on oma tahto. En voi pakottaa ihmistä tekemään jotain sellaista, mikä tuntuu epämielekkäältä, sen sijaan aina kannattaa silti kannustaa yrittämään. Tärkeinät kun ei ole se lopputulos, vaan matka sen varrella.

Torstaina askartelutuokiossa teimme kevätlintuja. Kevätlintuja oli kahta mallia. Ensin piirsimme kädestä kuvan paperille tai kartongille, jolloin peukalosta muodostui siipi ja muista sormista pyrstö. Lintu koristeltiin silkkipaperilla. Tällä kertaa paikalla oli neljä osallistujaa.

Perjantaina vedin asukkaille levyraatia. Vaikka levyraati kuulostaakin siltä maailman loppuunkuluneimmalta tekemiseltä, ei se sitä ollut ainakaan Johanna-kodin asukkaille. Heillä ei ole ollut levyraatia ohjelmassa pitkään aikaan, joten moni saapui mielellään paikalleen kuuntelemaan yhdessä musiikka, antamaan pisteitä ja keskustelemaan. Lauantain naistenpäivän kunniaksi levyraadin biisit olivat lauluja naisista. Mukana oli mm. Georg Malmstenia, Elvistä, Vesa-Matti Loiria, Tom Jonesia, Mambaa sekä Mattia ja Teppoa. Voittajaksi nousi Georg Malmstenin Kalasaaren kaunis Anni.

Musiikin merkeissä sujui myös työpäivä muutaman tunnin ajan näin sunnuntaina. Johanna-kodilla kävi vierailemassa pieniä esiintyjiä, kun musiikkileikkikoulu Marakatti kun saapui paikalle. Mukana oli harmillisesti vain kolme lasta, yksi nuori ja kaksi aikuista. Esitys oli kuitenkin ihana. 3-5-vuotiaat lapsoset lauloiva asukkaille intiaanilauluja yhdessä ja soolona. 5-vuotias tyttö säesti itseään myös yhden kanoottilaulun verran kanteleella. Aikuiset esittivät myös pari laulua ja mukana ollut 14-vuotias musiikkiluokkalainen soitti muutaman haitarikappaleen. Lopuksi lapset jakoivat kaikille paikalla oleville asukkaille ruusut. Esitys oli kovasti asukkaiden mieleen ja tällaisia vierailuja saisi varmasti olla enemmänkin.

 PELICANS MUMMELIT JA KALEVALANPÄIVÄ

Tällä viikolla, kuten kaikila muillakin viikoilla on ohjelma ollut melko sama kuin aina ennenkin. Vapaa-ajanohjaajan tekemä ohjelma on viikosta toiseen sama. Maanantaisin ja torstaisin mölkkyä, tiistaisin ja perjantaisin jumppaa, keskiviikkoisin muistipelejä ja kioskimyyntiä. Välillä mietin, että mikäs järki tässä on, että ohjelma on aina sama viikosta toiseen. Klo 10 sitä samaa ohjelmaa kuin edellisellä viikolla tai kuukausi sitten. Kuten sanonta kuuluu: vaihtelu virkistää. Silloin paikalle saapuisi myös varmasti muitakin kuin ne samat mummut ja paapat, jotka aina osallistuvat näihin tämänhetkisiin ohjaustuokioihin. Jumppa tosin on erittäin hyvä, ja saakin pysyä puolestani ohjelmistossa, koska on tärkeää saada vanhukset liikkumaan ja voimistelemaan. Se pitää kuntoa yllä, voimistaa ja saa veren kiertämään. Muuten tuntuu harmilliselta, että ohjelmassa on vaihtelua vain, jos paikalle tulee vierailijoita. Viikko-ohjelmasta puuttuu esimerkiksi kaikki luova ja taiteellinen toiminta sekä yhteiset keskustelu- ja muistelutuokiot. Vaihtelu ohjelmassa näkyi esim. maanantaina, kun meille tuli vierailulle Pelicans mummelit Maikki ja Mikki sekä minun vetämäni Kalevalanpäivän ohjelma. Nämä kaksi houkuttelivat paikalle myös sellaisia osanottajia, joita ei yleensä näy mölkyssä, jumpassa tai muistipeleissä.

Pelicans mummelit käyvät joka toinen viikko viihdyttämässä ikäihmisiä satu- ja laulutuokion merkeissä. Lisäksi he myyvät kutomiaan sukkia ja lapasia sekä pikkuleipiä. Etenkin pikkuleivät tuntuvat olevan kestosuosikkeja ja pikkuleipäpusseista käydään kovaa taistoa, että kuka ehtii ensin ostamaan pikkuleipäsiä :) Nämä Pelicans mummelit ovat vallan ihania ja arvostan suuresti heidän vapaaehtoisuuttaan. He tervehtivät jokaista vanhusta halaamalla ja vaihtamalla kuulumisia, että jokaisella on varmasti tervetullut olo. Tällaista vapaaehtoista viriketoimintaa tarvitaan ehdottomasti lisää vanhainkodeissa ja palvelutaloissa olevien vanhusten pariin!

Tällä viikolla olen ohjannut kahta eri viriketoimintaa vanhuksille. Tiistaina pidin heille tuolijumpan ja perjantaina tein ensimmäisen osan ohjaajuuden näytöstäni, kun pidin Kalevalanpäivän ohjelmaa Johanna-Kodilla.

Ensin tuolijumpasta hieman: en ole kovinkaan liikunnallinen ihminen enkä aiemmin ole vetänyt jumppatuokioita. Olen toki työssäoppimiseni aikana ollut mukana vapaa-ajanohjaajan vetämissä tuolijumpissa ja tarkkaillut, miten hän niitä vetää ja millaisia liikkeitä niissä tehdään. Huomioin kuitenkin, että liikkeet ovat yleensä melko samoja, järjestys vain vaihtelee.

Kuten jo mainitsin, en ole kovinkaan haka liikunnassa, joten päätin valmistaa omannäköiseni tuolijumpan. Tuolijumppani koostui tarinasta, jossa kävimme mm. soutelemassa, heinätöissä, mustikassa ja uimassa.

Tuokion jälkeen sain niin positiivista kuin negatiivista palautetta osallistujilta, mikä on tärkeää oman oppimiseni kannalta. Positiivista palautetta sain siitä, että jumppa oli erilainen kuin yleensä ja pohjautui nimenomaan tarinaan eli liikunnan lisäksi jumppa ruokki myös mielikuvitusta. Hyvä asia oli myös, että tuokion aikana tuli uusia liikkeitä. Seuraavalla kerralla olisi kuitenkin hyvä kiiinnittää huomiota tahtiin, eli jokaisen liikkeen jälkeen olisi hyvä pitää taukoa. Huomasin kyllä itsekin, että puolentunnin jumppatuokiosta ensimmäiset 15 minuuttia meni melko haipakkaan, eli tästä oppineena otamme paljon rauhallisemmin ensikerralla.

Sitten vielä näytöstä ja Kalevalanpäivän ohjelmasta. Kalevalanpäivän ohjelmani pohjautui tietovisaan Kalevalasta, tuosta kansalliseepoksestamme. Lisäksi tutustuimme Kalevalan eri versioihin. Luin tietovisan kysymyksiin liittyviä pätkiä Elias Lönnrotin, Kirsti Mäkisen Suomen lasten Kalevalasta ja Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalasta. Lisäksi näytin myös Don Rosan piirtämää Sammon taonta Aku Ankkaa. Eli Kalevala on inspiroinut myös maailmalla. Ohjelmaan kuului myös kantelemusiikin kuuntelua ja suomalaisten kansanlaulujen laulamista yhdessä. Taoimme myös yhdessä osallistujien kanssa Johanna-Kodin sammon, johon kertyi iso määrä heidän elämänsä rikkauksia.

Kalevalapäivän ohjelma oli selvästi monen mieleen ja ohjauksen jälkeen moni tuli kiittelemään tuokiosta. Mutta vielä suurempi kiitos minulle oli, että paikalle tuli paljon myös juuri niitä henkilöitä, jotka eivät viikottaiseen ohjelmaan juurikaan osallistu.

Johanna-kodin Sampo, jossa asukkaiden elämän 

Lisää elämänrikkauksia, joita Sampo on Johanna-kodin asukkaille takonut