Voimauttava valokuvaus

Olen vuosikausia haaveillut, että pääsisin osalliseksi voimauttavaan valokuvaukseen. Yleensä en nimittäin viihdy kameran edessä, vaan tykkään olla enemmän kuvaajan roolissa. En ole juuri koskaan tyytyväinen siitä, miltä näytän kuvissa. Syitä on lukuisia: irvistely/outo ilme, luonnoton poseeraus, epäryhdikäs asento, silmät kiinni jne. Moni muukin varmaan tunnistaa ongelman. En vain koe olevani mitenkään fotogeeninen. 

Kulttuuriohjauksen kurssilla tarjoutui vihdoin kuitenkin mahdollisuus päästä toteuttamaan voimauttavaa valokuvausta. Itse en tällä kertaa ollut siis ollenkaan linssin takana, vaan kerrankin sen edessä. Valitsin kuvaajakseni luokkatoverini samalta kurssilta, koska hän tiesi menetelmän. Kuvat otettiin täällä Lahdessa.

Olisin halunnut lähteä ottamaan kuvani Pohjanmaalle, mistä olen kotoisin, mutta ajallisista syistä tämä ei ollut mahdollista. Onneksi luonto on ympäri suomen mahdollisuus ja Lahdestakin onnistuin löytämään paljon vastaavanlaisia paikkoja, joita olisin kotikonnuiltakin valinnut.

Pakko myöntää, että aluksi minua jännitti kovasti kuvien ottaminen. Ensimmäisissä kuvissa tämä näkyikin, mutta sitten osasin vain päästä irti ja  nauttia valitsemistani kuvauspaikoista. Kun kuvat oli otettu, odotinkin suurella jännityksellä, millaisia otoksista tuli. Monessako irvistäisin? Olisinko tyytyväinen siihen, miltä näytän? Mutta ei, olin erittäin tyytyväinen lopputuloksiin - kerrankin. Koin, että kuvat ovat juuri minun näköisiäni ja tuovat esiin eri puoleni juuri siten kuin olin ajatellutkin.

Viimeisellä kulttuuriohjauksen tunnilla esittelimme toisillemme voimauttavat valokuvat. Se toi monesta ihmisestä esiin jo tuttuja asioita, mutta myös paljon uusia puolia.

Voimauttava valokuvaus toimii myös hyvänä menetelmä ohjata erilaisia ryhmiä. Menetelmä sopii toteutettavan niin lasten, nuorten kuin vanhemman väestönkin kanssa. Olisikin mielenkiintoista käyttää kyseistä menetelmää eri-ikäisten kanssa ja verrata näiden eri ikäryhmien kanssa otettuja valokuvia. Miten esim. lasten ja nuorten kuvat eroavat vanhusten kuvista. 

Jos kiinnostuit voimauttavasta valokuvauksesta, suosittelen tutustumaan menetelmään lisää täällä.

Itse askartelin voimauttavasti valokuvista tällaisen valokuvatalon, jonka saa kuljetusteknisistä syistä myös kasaan. Kuvat liimasin mustille korttipohjille ja liitin jokaiseen kuvaan sopivan tekstin. Kaunis puukuvioinen askartelukartonki löytyi Sinooperista.

Oma suosikkikuvani oli tämä kuva:

VOIHAN KETTU VIEKÖÖN...

Vihdoin jotain itselleni uutta! Pääsin ensimmäistä kertaa tekemään itse valoituskaavion ja painamaan kaavion avulla kankaalle.

Valoituskaavion valmistaminen oli helppoa. Tarvitaan seula ja haluamasi mustavalkoinen kuva. Esimerkiksi erilaiset tribaalikuviot toimii hyvin tai voit piirtää kuvan myös itse. Tulostetusta tai piirretystä kuvasta otetaan piirtoheitinkalvokopio. 

Seuraavassa vaiheessa seulalle laitetaan valotusemulsio molemmin puolin, jonka jälkeen haluttu kuva valotetaan seulalle uv-valon avulla n.7-10 minuutin ajan. Et välttämättä tarvitse valotukseen uv-valoa, sillä tuo taivaalla möllöttävä aurinko hoitaa myös saman asian. Valotuksen jälkeen seulaa pestään kuumalla vedellä kovalla paineella, kunnes kuvio ilmestyy seulalle.

Itse valitsin ketun ja valmistin seulalla painamalla seuraavat tuotteet:

Kangaskassi: voiko niitä olla koskaan liikaa? Vastaus lienee ei :)

T-paita, jossa etupuolella on kettu ja selässä luokkakverini sydänseulalla painettu kuvio.

Trikoopipo, jonka ihan itse ompelin! Tassunjäljet tein perunaleimasimen avulla. Ja miksi hehkutan, että ihan itse ompelin? Koska en ole 15 vuoteen koskenut ompelukoneeseen ja sain tehtyä tästä huolimatta onnistuneesti ihan itse pipon trikoosta.

Seuloja muita tarvikkeita saa ostettua esim. Emo-tuotteen kautta. Seulalla voi kätevästi painaa esim. leiripaitoja ja kankaita sarjatuotantona isojakin eriä. Ja kun et enää tarvitse kyseistä kuvaa, voi seulan pestä ja tehdä seuraavan kuvan seulalle. Kätevää, eikö?

KANKAAN VÄRJÄYSTÄ

On aika jälleen palata kesätauon jälkeen päivittämään blogia. Koulussa alkoivat teknisten kädentaitojen syventävät opinnot. Olemme keskittyneet tämän viikon aikana kankaan värjäykseen ja -painantaan. 

Kankaita värjäsimme erilaisilla solmutekniikoiden avulla. Alla muutama kuva lopputuloksista.

 

Nyt vaan pitäisi keksiä, mitä näistä kankaista tekisin. Yhdestä sinisestä kankaasta ompelin hernepusseja, koska värjäysvaiheessa kuviolangat eivät olleet riittävän tiukalla ja vain osaan kankaasta tulo kuvio. Nämä kankaat kuitenkin odottavat vielä ideaa, miten ne tulisivat parhaiten esille.

 

Kenkälaatikon tuunaus

Kenkälaatikoista on moneksi. Kenkäkaupat luovuttavat kenkälaatikoita ilmaiseksi ilomielin, sen kun vain haet. Kenkälaatikoista tuunaat helposti askartelumaaleilla sekä lehdistä leikatuilla kuvilla ja lakalla lahjarasiat, ja säilytyslaatikot.

Itse innostuin kokeilemaan krakleerauslakkaa ja sain aikaan tämän säilytysrasian. Maalasin ensin kenkälaatikon kultaiselle akryylimaalilla. Maalin kuivuttua kenkälaatikko lakattiin krakleerauslakalla. Lopuksi päällimaaliksi turkoosia akryylimaalia ja lopputulos oli kaunis.

Kenkälaatikon sisäpuolen tuunasin lehdistä leikatuilla kuvilla, jotka lakkasin laatikon sisäpuolelle.

Krakleerattu kenkälaatikko

Kenkälaatikon kansi, johon lakattu kuva

Kenkälaatikon sisusta

Kädentaidon tuntien satoa

Tässä jaksossa olemme opiskelleet menetelmäopintoja koulussa. Yksi menetelmistämme on ollut tekniset kädentaidot. Tunneilla olemme tutustuneet erilaisiin askartelun perustekniikoihin. Olemme työstäneet mm. erilaisia askartelumassoja, kuten Fimo-massoja ja Foam clay-helmimassaa. Lisäksi olemme tehneet savitöitä. Savityöni valitettavasti ovat vielä kuivumassa ja odottavat raakapolttoa, joten niistä ei ole vielä saatavilla kuvaa. Lisäksi olemme toteuttaneet kankaanpainantaa sekä erilaisia kuvankiinnitystekniikoita erilaisiin materiaaleihin.

Tässä muutamia kuvia tehdyistä töistä.

Kankaanpainantaa perunalla. Tein perunasta talo-kuvion.

Paperinarusta valmistettu pallo. Tosin kaipaisi vielä viimeistelyn.

Pääsiäsaskartelua: Helmimassasta tehty pupu ja servetein koristeltu muna.

JUMPPAA LIHAKSILLE JA AIVOILLE

Taas on yksi viikko työssäoppimista takana ja enää kaksi viikkoa jäljellä. Aika sujahtaa luvattoman nopeasti, kun on mukavaa ja paljon tekemistä. Tällä viikolla suoritin loputkin työssäoppimiseen kuuluvat näytön osat, eli viimeiset kaksi viikkoa voin ottaa ilman huolen häivää ja nauttia kaikesta kivasta, mitä eteen tulee.

Koska menneen viikon sää on ollut erittäin aurinkoinen ja lämmin, olemme ulkoilleet paljon asukkaiden kanssa. Olen viikon aikana vienyt ulos useampia sellaisia asukkaita, jotka eivät itse tule ulos lähteneeksi syystä tai toisesta. He eivät kovin pitkiä kävelyjä pysty tekemään, mutta kävelimme pienen lenkin ja istuimme sen jälkeen ulkona kuunnellen lintujen laulua ja jutellen niitä näitä.   Lisäksi muutama asukas on itse kysellyt minua lenkkiseuraksi ja heidän kanssa olen tehnyt hieman pidempiä kävelyjä.

Ulkoillessa huomasin, miten tärkeää joillekin on, että on joku, joka vie heidät ulos, jos he itse eivät siihen omatoimisesti kykene. Hoitajat ovat liian kiireisiä, että ehtisivät asukkaiden kanssa ulos. Kerran viikossa Johanna-kodilla käy eräs jo eläkkeelle siirtynyt työntekijä ulkoiluttamassa ja liikuttamassa niitä asukkaita, jotka eivät omatoimisesti ulkoile. Mutta hänkään ei kaikkia ehdi ulos viedä joka viikko, joten olen nyt yrittänyt saada päivittäin edes yhden henkilön kanssani ulos.

Keskiviikkona vedin tuolijumppaa, joka oli osa näyttöäni. Alunperin olin suunnitellut vetäväni yhtenä osana näyttöäni jotain taidepainotteista, mutta koska asukkaat eivät innostuneetkaan viime viikolla taiteilusta niin paljon kuin olin ajatellut ja koska työpaikkaohjaajalleni osui henkilökohtaisia menoja juuri sille ajankohtaa, ei arviointi olisi onnistunut taideohjauksessa, tästä syystä vaihdoin suunnitelmaa ja vedin taiteilun sijaan puolen tunnin tuolijumpan osana näyttöä.

Idea vaihtaa taiteesta tuolijumppaan oli hyvä valinta. Se toi minulle enemmän haastetta, koska en ole kovinkaan jumppaaja ihminen. Jumppatuokion suunnittelu ja valmistelu toi eteeni aivan uudenlaisia haasteita ja oli näin ollen oppimiskokemuksena paljon antoisampi ja opettavaisempi kuin minulle tutun ja turvallisen askartelun vetäminen. Sain kuitenkin suunniteltua ja toteutettua mielestäni innostavan ja monipuolisen tuolijumpan. Tällä kertaa matkustelimme tuolijumpassa Euroopassa. Jumpan veto meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt teimme liikkeet rauhallisemmin ja sopivassa tahdissa. Ohjauksen jälkeen asukkaat antoivat minulle mm. seuraavanlaista palautetta: ''Sinulla on hyvä, selkeä ja kuuluva ääni.'', ''Mukavaa, että jumppasi tarjoaa myös jotain mielelle ja luo mielikuvia, joka tuo hyvää jumppaa myösmielelle.'' ''Liikkeet ovat sopivia ja tarjoavat vaihtelua, tuot myös uusia liikkeitä mukaan.''

Tällainen palaute on varsin kannustavaa etenkin silloin, kun ohjaa jotain, mikä on täysin oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Ja liikunta onkin tärkeä osa asukkaiden viikko-ohjelmaa. Se auttaa pitämään kunnossa ja koska jumppa tehdään pääasiassa tuolilla istuen, sopii se myös niille asukkaille, joiden liikkuminen on muuten vaikeaa.

Keskiviikkona vedin myös tarinapajaa asukkaille. Olin kehottanut asukkaita tuomaan mukanaan jonkun itselleen tärkeän valokuvan tai esineen, jonka pohjalta he sitten kertoivat, miten kuva tai esine liittyy heidän elämäänsä. Kyllä oli monenkirjavaa esinettä ja tarinaa asukkailla. Kuulimme tarinoita kotikylistä, matkoista ulkomaille, rukilla langan kehräämisestä ja peltotöiden tekemisestä. Tarinat olivat niin mielenkiintoisia, että toivottavasti ehdimme vielä ainakin kerran tarinoida ennen työssäoppimisjakson päättymistä.

Torstaina olikin minulla viikon viimeinen työpäivä, koska olin ollut sunnuntain töissä, otin perjantain vapaaksi. Torstaina ohjelmassa oli ulkoilua, mölkkyä ja aivojumppaa sekä talvisodan muistelua, koska kyseisenä päivänä tuli kuluneeksi 74-vuotta talvisodan päättymisestä.

Aivojumppa koostui aakkospelistä, talvisotaan liittyvästä tietovisasta ja muisteloista. Aakkospelissä asukkaat heittivät nopalla aihealueita ja nostivat pussukasta aakkosen, jolla piti keksiä sanoja. Jokainen sai sanoa vuorollaan sanan. Aihealueina oli mm. naisten- ja miesten etunimiä, sukunimiä, ammatteja jne. Tätä aivojumppaa kehuttiin kovasti. Toteutus oli kuulemma erittäin hyvä, oli kivaa, että se osallisti kaikkia ja sai aivot työskentelemään. Talvisotatietovisa oli myös tykätty, vaikka aihe onkin monille raskas. Tietovisan jälkeen jaettiin muistoja liittyen talvisotaan. Muistot saivat aikaan kyyneliä ja herkistymistä. Jotta emme olisi lopettaneet surullisin mielin, niin jaoimme vielä lopuksi hyviä muistoja ja keskustelimme asioista, jotka saavat meidät iloisiksi.

Asukkaat ja muut työntekijät ovat kovasti kehuneet tällä viikolla sitä, kuinka ihanaa on ollut, että olen tuonut paljon uutta virikettä ja toimintaa asukkaille. Kovin monta, kuten itseänikin, alkoi kovasti harmittamaan, kun tajusimme, että olen enää kaksi viikkoa paikalla. Tämän työssäoppimisen aikana käsitykseni vanhusten virikeohjauksen tärkeydestä on vahvistunut entisestään. Olen kokenut heidät myös erittäin ihanaksi ja tärkeäksi kohderyhmäksi itselleni.

LASKIAISRIEHAA JA LEVYRAATIA

Tällä viikolla on mölkky-, jumppa- ja muistipelituokioiden ohella vietetty laskaista, taiteiltu ja askarreltu sekä pidetty levyraatia.

Yleensä laskiaisen aikaan on Johanna-kodin pihassa ollut pieni pulkkamäki, mutta vähälumisen talven takia emme tällä kertaa voineet pulkkamäkeä laskea. Sen sijaan ohjelmassa oli ulkoilua rollamarssin ja sauvakävelyn muodossa, pihapelejä kuten keilausta ja renkaan heittoa sekä ulkojumppaa. Ulkoilun päätteeksi nautittiin aulassa kuumaa kaakaota ja laskiaispullia sekä laulettiin yhdessä kevätlauluja.

Vaikka lunta ei ollut, piti laskiaista varten saada edes lumiukko, jos ei ole laskiaismäkeä. Johtajamme sai idean, että talosta löytyy valkoisia jätesäkkejä, joista voisi tehdä lumiukon. Näin ollen tartuin porkkananenästä kiinni ja työstin meille pihapiiriin ihan oman lumiukon. Lumiukko keräsikin paljon katseita ja hymähdyksiä sekä kehuja. Toki muutama oli ensin sen nähdessään pitänyt ukkoa epämääräisenä hiipparina ikkunan takana.

Tällainen tuli lumettomasta lumiukosta

Maanantaina ja torstaina pidin taidetuokiot asukkaille. Se olikin paljon haasteellisempaa kuin olisi kuvitellut. Maanantaina maalasimme vesiväreillä. Paikalle ilmestyi tuolloin seitsemän asukasta, joista  Ensin jokainen sai testailla vesiväreillä maalaamista suttupaperille. Sen jälkeen oli vuorossa päivän aiheen eli oman elämänpuun maalaaminen. Ikävä kyllä kolme osallistujista päättivät jättää oman puun maalaamisen tekemättä, koska kokivat, että he eivät osaa maalata tai eivät ole luovia ja taiteellisia. Kaikista vakuutteluistani huolimatta he lähtivät pois. Olin kyllä valmistautunut ruokkimaan mielikuvitusta ja ohjeistamaan tekemistä ja korostin, että tehtävässä ei taiteellisellä lahjakkuudella ole mitään merkitystä.

En kuitenkaan onnistunut näiden kolmen kohdalla innostajan roolissa, mutta ohjaajana minun tulee osata myös hyväksyä se, että jokaisella meistä on oma tahto. En voi pakottaa ihmistä tekemään jotain sellaista, mikä tuntuu epämielekkäältä, sen sijaan aina kannattaa silti kannustaa yrittämään. Tärkeinät kun ei ole se lopputulos, vaan matka sen varrella.

Torstaina askartelutuokiossa teimme kevätlintuja. Kevätlintuja oli kahta mallia. Ensin piirsimme kädestä kuvan paperille tai kartongille, jolloin peukalosta muodostui siipi ja muista sormista pyrstö. Lintu koristeltiin silkkipaperilla. Tällä kertaa paikalla oli neljä osallistujaa.

Perjantaina vedin asukkaille levyraatia. Vaikka levyraati kuulostaakin siltä maailman loppuunkuluneimmalta tekemiseltä, ei se sitä ollut ainakaan Johanna-kodin asukkaille. Heillä ei ole ollut levyraatia ohjelmassa pitkään aikaan, joten moni saapui mielellään paikalleen kuuntelemaan yhdessä musiikka, antamaan pisteitä ja keskustelemaan. Lauantain naistenpäivän kunniaksi levyraadin biisit olivat lauluja naisista. Mukana oli mm. Georg Malmstenia, Elvistä, Vesa-Matti Loiria, Tom Jonesia, Mambaa sekä Mattia ja Teppoa. Voittajaksi nousi Georg Malmstenin Kalasaaren kaunis Anni.

Musiikin merkeissä sujui myös työpäivä muutaman tunnin ajan näin sunnuntaina. Johanna-kodilla kävi vierailemassa pieniä esiintyjiä, kun musiikkileikkikoulu Marakatti kun saapui paikalle. Mukana oli harmillisesti vain kolme lasta, yksi nuori ja kaksi aikuista. Esitys oli kuitenkin ihana. 3-5-vuotiaat lapsoset lauloiva asukkaille intiaanilauluja yhdessä ja soolona. 5-vuotias tyttö säesti itseään myös yhden kanoottilaulun verran kanteleella. Aikuiset esittivät myös pari laulua ja mukana ollut 14-vuotias musiikkiluokkalainen soitti muutaman haitarikappaleen. Lopuksi lapset jakoivat kaikille paikalla oleville asukkaille ruusut. Esitys oli kovasti asukkaiden mieleen ja tällaisia vierailuja saisi varmasti olla enemmänkin.

 PELICANS MUMMELIT JA KALEVALANPÄIVÄ

Tällä viikolla, kuten kaikila muillakin viikoilla on ohjelma ollut melko sama kuin aina ennenkin. Vapaa-ajanohjaajan tekemä ohjelma on viikosta toiseen sama. Maanantaisin ja torstaisin mölkkyä, tiistaisin ja perjantaisin jumppaa, keskiviikkoisin muistipelejä ja kioskimyyntiä. Välillä mietin, että mikäs järki tässä on, että ohjelma on aina sama viikosta toiseen. Klo 10 sitä samaa ohjelmaa kuin edellisellä viikolla tai kuukausi sitten. Kuten sanonta kuuluu: vaihtelu virkistää. Silloin paikalle saapuisi myös varmasti muitakin kuin ne samat mummut ja paapat, jotka aina osallistuvat näihin tämänhetkisiin ohjaustuokioihin. Jumppa tosin on erittäin hyvä, ja saakin pysyä puolestani ohjelmistossa, koska on tärkeää saada vanhukset liikkumaan ja voimistelemaan. Se pitää kuntoa yllä, voimistaa ja saa veren kiertämään. Muuten tuntuu harmilliselta, että ohjelmassa on vaihtelua vain, jos paikalle tulee vierailijoita. Viikko-ohjelmasta puuttuu esimerkiksi kaikki luova ja taiteellinen toiminta sekä yhteiset keskustelu- ja muistelutuokiot. Vaihtelu ohjelmassa näkyi esim. maanantaina, kun meille tuli vierailulle Pelicans mummelit Maikki ja Mikki sekä minun vetämäni Kalevalanpäivän ohjelma. Nämä kaksi houkuttelivat paikalle myös sellaisia osanottajia, joita ei yleensä näy mölkyssä, jumpassa tai muistipeleissä.

Pelicans mummelit käyvät joka toinen viikko viihdyttämässä ikäihmisiä satu- ja laulutuokion merkeissä. Lisäksi he myyvät kutomiaan sukkia ja lapasia sekä pikkuleipiä. Etenkin pikkuleivät tuntuvat olevan kestosuosikkeja ja pikkuleipäpusseista käydään kovaa taistoa, että kuka ehtii ensin ostamaan pikkuleipäsiä :) Nämä Pelicans mummelit ovat vallan ihania ja arvostan suuresti heidän vapaaehtoisuuttaan. He tervehtivät jokaista vanhusta halaamalla ja vaihtamalla kuulumisia, että jokaisella on varmasti tervetullut olo. Tällaista vapaaehtoista viriketoimintaa tarvitaan ehdottomasti lisää vanhainkodeissa ja palvelutaloissa olevien vanhusten pariin!

Tällä viikolla olen ohjannut kahta eri viriketoimintaa vanhuksille. Tiistaina pidin heille tuolijumpan ja perjantaina tein ensimmäisen osan ohjaajuuden näytöstäni, kun pidin Kalevalanpäivän ohjelmaa Johanna-Kodilla.

Ensin tuolijumpasta hieman: en ole kovinkaan liikunnallinen ihminen enkä aiemmin ole vetänyt jumppatuokioita. Olen toki työssäoppimiseni aikana ollut mukana vapaa-ajanohjaajan vetämissä tuolijumpissa ja tarkkaillut, miten hän niitä vetää ja millaisia liikkeitä niissä tehdään. Huomioin kuitenkin, että liikkeet ovat yleensä melko samoja, järjestys vain vaihtelee.

Kuten jo mainitsin, en ole kovinkaan haka liikunnassa, joten päätin valmistaa omannäköiseni tuolijumpan. Tuolijumppani koostui tarinasta, jossa kävimme mm. soutelemassa, heinätöissä, mustikassa ja uimassa.

Tuokion jälkeen sain niin positiivista kuin negatiivista palautetta osallistujilta, mikä on tärkeää oman oppimiseni kannalta. Positiivista palautetta sain siitä, että jumppa oli erilainen kuin yleensä ja pohjautui nimenomaan tarinaan eli liikunnan lisäksi jumppa ruokki myös mielikuvitusta. Hyvä asia oli myös, että tuokion aikana tuli uusia liikkeitä. Seuraavalla kerralla olisi kuitenkin hyvä kiiinnittää huomiota tahtiin, eli jokaisen liikkeen jälkeen olisi hyvä pitää taukoa. Huomasin kyllä itsekin, että puolentunnin jumppatuokiosta ensimmäiset 15 minuuttia meni melko haipakkaan, eli tästä oppineena otamme paljon rauhallisemmin ensikerralla.

Sitten vielä näytöstä ja Kalevalanpäivän ohjelmasta. Kalevalanpäivän ohjelmani pohjautui tietovisaan Kalevalasta, tuosta kansalliseepoksestamme. Lisäksi tutustuimme Kalevalan eri versioihin. Luin tietovisan kysymyksiin liittyviä pätkiä Elias Lönnrotin, Kirsti Mäkisen Suomen lasten Kalevalasta ja Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalasta. Lisäksi näytin myös Don Rosan piirtämää Sammon taonta Aku Ankkaa. Eli Kalevala on inspiroinut myös maailmalla. Ohjelmaan kuului myös kantelemusiikin kuuntelua ja suomalaisten kansanlaulujen laulamista yhdessä. Taoimme myös yhdessä osallistujien kanssa Johanna-Kodin sammon, johon kertyi iso määrä heidän elämänsä rikkauksia.

Kalevalapäivän ohjelma oli selvästi monen mieleen ja ohjauksen jälkeen moni tuli kiittelemään tuokiosta. Mutta vielä suurempi kiitos minulle oli, että paikalle tuli paljon myös juuri niitä henkilöitä, jotka eivät viikottaiseen ohjelmaan juurikaan osallistu.

Johanna-kodin Sampo, jossa asukkaiden elämän 

Lisää elämänrikkauksia, joita Sampo on Johanna-kodin asukkaille takonut

Ideamyrsky

Ensimmäisen TOP-viikon jälkeen koin viikonloppuna ideamyrskyn. Minulle on syntynyt lukuisia ideoita, mitä kaikkea voisin ohjata vanhuksille ja tehdä ohjaajuuden näytössä. Valitettavasti vauhtini hiipui toisen viikon toisena päivänä, kun jouduin sairaslomalle. Olin tällä viikolla siis vain maanantain ja tiistain töissä.

Sairaslomani harmittaa todella paljon, sillä loppuviikosta olisin päässyt jo tositoimiin ohjaamisen suhteen. Keskiviikkona ja torstaina olisi ollut minun vetämänä askartelupaja. Aikomuksena oli askarrella ystävänpäiväkortteja ja kukkasia. Kukkasia olisi askarreltu kierrätykseen menevistä sanomalehdistä. Idea näihin kukkasiin tuli eräältä luokkakaveriltani, joka edellisessä jaksossa opasti meitä tekemään hyvin yksinkertaisia kukkasia ohjaustuokiossaan. Lisäksi perjantaina olisi ollut ohjelmassa ystävänpäiväjuhla, jossa olisi ollut ystäväaiheisia yhteislauluja, vanhusten näytelmä, asukkaiden epäsointu-kuoro ja muuta kivaa ohjelmaa, mutta nyt missasin harmillisesti kaikki nämä kivat ohjelmat.

Lisäksi tällä viikolla oli tarkoitukseni käydä vierailemassa etenkin niiden vanhusten luona, jotka eivät osallistu päivittäin tai edes viikottain ohjattuun toimintaan. Tämä siirtyy nyt ensi viikkoon. Mutta koen, että olisi erittäin tärkeä tarjota näille vähemmän aktiivisille asukkaille myös jotain. Ja mitä se jotain olisi, selviää parhaiten keskustelemalla heidän kanssaan. Mölkyssä, jumpassa ja bingossa käy aina suunnilleen samat henkilöt, joten loput ovat pääasiallisesti huoneissaan. Olisi tärkeää innostaa ja kannustaa heitä aktiivisuuteen, jotta elämä saisi enemmän sisältöä. Ja on varmasti mielekkäämpää tehdä edes jotain tai kokea jonkun läsnäolon sen sijaan, että makaisi sängyssä ja ainoa aktiviteetti on syömään poistuminen. Toki ymmärrän, että monella on rajoitteita johtuen esim. huonosta näöstä, huonosta kuulosta, liikuntakyvyn heikkenemisestä tai muista sairauksista johtuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tekeminen olisi poissuljettua. Myös läsnäolo ja välittäminen on erittäin tärkeää ja arvokasta työtä. Aina ei tarvitse tehdä asioita tukka putkella ja tossut vipattaen, sillä joskus pienetkin asiat merkitsevät paljon.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

UUSIA TUULIA

Seuraavien kahden kuukauden ajan blogini käsittelee työssäoppimisjaksoani vanhusten palvelutalossa, jossa suoritan nuoriso- ja vapaa-ajankoulutukseen kuuluvaa työssäoppimis- eli TOP-jaksoa. Jakso sisältää myös ohjaajuudeen näytön.

Ensimmäiset kaksi päivää ovat nyt takana päin ja olen vakuuttunut siitä, että olen valinnut onnistuneesti TOP-paikkani. Minulla on aiempaa ohjaamiskokemusta ennestään lasten ja nuorten parista, joten vanhukset on minulle aivan uusi kohderyhmä.Tämä tuo aivan uudenlaisen näkökulman työhöni ja haastaa minua tekemään paljon uusia asioita sekä lähtemään pois tutuilta ja turvallisilta mukavuusalueilta.

Vaikka olen vasta toista päivää töissä, on vastaanotto ollut lämminhenkinen ja tervetullut. Minua on kohdeltu tasavaertaisena työntekijänä. Olen parissa päivässä ollut mukana jo monessa: olemme pelanneet mölkkyä ja bingoa, jumpattu ja juteltu. Lisäksi olen vieraillut molempina päivinä muistiyksikön puolella ja aion jatkaa päivittäisiä vierailuja myös heidän asumisyksikössä ja tarjota heille erilaisia virikkeitä.

Palvelutalon asukkaista, kuten tällaisista paikoista yleensäkin löytyy monenlaista persoonaa, monen kuntoista vanhusta, mutta yhtä kaikki, jokainen heistä tarvitsee virikkeitä vapaa-aikaansa, läsnäoloa ja kuuntelijaa.

Tavoitteitani seuraavan kahden kuukauden aikana ovat mm.:  tutustuminen asukkaisiin, läsnäolon ja tuen tarjoaminen, erilaisten virikkeiden tarjoaminen monipuolisin menetelmin ja arjen ilon tuottaminen.

Seuraavaan kertaan!