Voimauttava valokuvaus

Olen vuosikausia haaveillut, että pääsisin osalliseksi voimauttavaan valokuvaukseen. Yleensä en nimittäin viihdy kameran edessä, vaan tykkään olla enemmän kuvaajan roolissa. En ole juuri koskaan tyytyväinen siitä, miltä näytän kuvissa. Syitä on lukuisia: irvistely/outo ilme, luonnoton poseeraus, epäryhdikäs asento, silmät kiinni jne. Moni muukin varmaan tunnistaa ongelman. En vain koe olevani mitenkään fotogeeninen. 

Kulttuuriohjauksen kurssilla tarjoutui vihdoin kuitenkin mahdollisuus päästä toteuttamaan voimauttavaa valokuvausta. Itse en tällä kertaa ollut siis ollenkaan linssin takana, vaan kerrankin sen edessä. Valitsin kuvaajakseni luokkatoverini samalta kurssilta, koska hän tiesi menetelmän. Kuvat otettiin täällä Lahdessa.

Olisin halunnut lähteä ottamaan kuvani Pohjanmaalle, mistä olen kotoisin, mutta ajallisista syistä tämä ei ollut mahdollista. Onneksi luonto on ympäri suomen mahdollisuus ja Lahdestakin onnistuin löytämään paljon vastaavanlaisia paikkoja, joita olisin kotikonnuiltakin valinnut.

Pakko myöntää, että aluksi minua jännitti kovasti kuvien ottaminen. Ensimmäisissä kuvissa tämä näkyikin, mutta sitten osasin vain päästä irti ja  nauttia valitsemistani kuvauspaikoista. Kun kuvat oli otettu, odotinkin suurella jännityksellä, millaisia otoksista tuli. Monessako irvistäisin? Olisinko tyytyväinen siihen, miltä näytän? Mutta ei, olin erittäin tyytyväinen lopputuloksiin - kerrankin. Koin, että kuvat ovat juuri minun näköisiäni ja tuovat esiin eri puoleni juuri siten kuin olin ajatellutkin.

Viimeisellä kulttuuriohjauksen tunnilla esittelimme toisillemme voimauttavat valokuvat. Se toi monesta ihmisestä esiin jo tuttuja asioita, mutta myös paljon uusia puolia.

Voimauttava valokuvaus toimii myös hyvänä menetelmä ohjata erilaisia ryhmiä. Menetelmä sopii toteutettavan niin lasten, nuorten kuin vanhemman väestönkin kanssa. Olisikin mielenkiintoista käyttää kyseistä menetelmää eri-ikäisten kanssa ja verrata näiden eri ikäryhmien kanssa otettuja valokuvia. Miten esim. lasten ja nuorten kuvat eroavat vanhusten kuvista. 

Jos kiinnostuit voimauttavasta valokuvauksesta, suosittelen tutustumaan menetelmään lisää täällä.

Itse askartelin voimauttavasti valokuvista tällaisen valokuvatalon, jonka saa kuljetusteknisistä syistä myös kasaan. Kuvat liimasin mustille korttipohjille ja liitin jokaiseen kuvaan sopivan tekstin. Kaunis puukuvioinen askartelukartonki löytyi Sinooperista.

Oma suosikkikuvani oli tämä kuva:

VOIHAN KETTU VIEKÖÖN...

Vihdoin jotain itselleni uutta! Pääsin ensimmäistä kertaa tekemään itse valoituskaavion ja painamaan kaavion avulla kankaalle.

Valoituskaavion valmistaminen oli helppoa. Tarvitaan seula ja haluamasi mustavalkoinen kuva. Esimerkiksi erilaiset tribaalikuviot toimii hyvin tai voit piirtää kuvan myös itse. Tulostetusta tai piirretystä kuvasta otetaan piirtoheitinkalvokopio. 

Seuraavassa vaiheessa seulalle laitetaan valotusemulsio molemmin puolin, jonka jälkeen haluttu kuva valotetaan seulalle uv-valon avulla n.7-10 minuutin ajan. Et välttämättä tarvitse valotukseen uv-valoa, sillä tuo taivaalla möllöttävä aurinko hoitaa myös saman asian. Valotuksen jälkeen seulaa pestään kuumalla vedellä kovalla paineella, kunnes kuvio ilmestyy seulalle.

Itse valitsin ketun ja valmistin seulalla painamalla seuraavat tuotteet:

Kangaskassi: voiko niitä olla koskaan liikaa? Vastaus lienee ei :)

T-paita, jossa etupuolella on kettu ja selässä luokkakverini sydänseulalla painettu kuvio.

Trikoopipo, jonka ihan itse ompelin! Tassunjäljet tein perunaleimasimen avulla. Ja miksi hehkutan, että ihan itse ompelin? Koska en ole 15 vuoteen koskenut ompelukoneeseen ja sain tehtyä tästä huolimatta onnistuneesti ihan itse pipon trikoosta.

Seuloja muita tarvikkeita saa ostettua esim. Emo-tuotteen kautta. Seulalla voi kätevästi painaa esim. leiripaitoja ja kankaita sarjatuotantona isojakin eriä. Ja kun et enää tarvitse kyseistä kuvaa, voi seulan pestä ja tehdä seuraavan kuvan seulalle. Kätevää, eikö?