Ideamyrsky

Ensimmäisen TOP-viikon jälkeen koin viikonloppuna ideamyrskyn. Minulle on syntynyt lukuisia ideoita, mitä kaikkea voisin ohjata vanhuksille ja tehdä ohjaajuuden näytössä. Valitettavasti vauhtini hiipui toisen viikon toisena päivänä, kun jouduin sairaslomalle. Olin tällä viikolla siis vain maanantain ja tiistain töissä.

Sairaslomani harmittaa todella paljon, sillä loppuviikosta olisin päässyt jo tositoimiin ohjaamisen suhteen. Keskiviikkona ja torstaina olisi ollut minun vetämänä askartelupaja. Aikomuksena oli askarrella ystävänpäiväkortteja ja kukkasia. Kukkasia olisi askarreltu kierrätykseen menevistä sanomalehdistä. Idea näihin kukkasiin tuli eräältä luokkakaveriltani, joka edellisessä jaksossa opasti meitä tekemään hyvin yksinkertaisia kukkasia ohjaustuokiossaan. Lisäksi perjantaina olisi ollut ohjelmassa ystävänpäiväjuhla, jossa olisi ollut ystäväaiheisia yhteislauluja, vanhusten näytelmä, asukkaiden epäsointu-kuoro ja muuta kivaa ohjelmaa, mutta nyt missasin harmillisesti kaikki nämä kivat ohjelmat.

Lisäksi tällä viikolla oli tarkoitukseni käydä vierailemassa etenkin niiden vanhusten luona, jotka eivät osallistu päivittäin tai edes viikottain ohjattuun toimintaan. Tämä siirtyy nyt ensi viikkoon. Mutta koen, että olisi erittäin tärkeä tarjota näille vähemmän aktiivisille asukkaille myös jotain. Ja mitä se jotain olisi, selviää parhaiten keskustelemalla heidän kanssaan. Mölkyssä, jumpassa ja bingossa käy aina suunnilleen samat henkilöt, joten loput ovat pääasiallisesti huoneissaan. Olisi tärkeää innostaa ja kannustaa heitä aktiivisuuteen, jotta elämä saisi enemmän sisältöä. Ja on varmasti mielekkäämpää tehdä edes jotain tai kokea jonkun läsnäolon sen sijaan, että makaisi sängyssä ja ainoa aktiviteetti on syömään poistuminen. Toki ymmärrän, että monella on rajoitteita johtuen esim. huonosta näöstä, huonosta kuulosta, liikuntakyvyn heikkenemisestä tai muista sairauksista johtuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tekeminen olisi poissuljettua. Myös läsnäolo ja välittäminen on erittäin tärkeää ja arvokasta työtä. Aina ei tarvitse tehdä asioita tukka putkella ja tossut vipattaen, sillä joskus pienetkin asiat merkitsevät paljon.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

UUSIA TUULIA

Seuraavien kahden kuukauden ajan blogini käsittelee työssäoppimisjaksoani vanhusten palvelutalossa, jossa suoritan nuoriso- ja vapaa-ajankoulutukseen kuuluvaa työssäoppimis- eli TOP-jaksoa. Jakso sisältää myös ohjaajuudeen näytön.

Ensimmäiset kaksi päivää ovat nyt takana päin ja olen vakuuttunut siitä, että olen valinnut onnistuneesti TOP-paikkani. Minulla on aiempaa ohjaamiskokemusta ennestään lasten ja nuorten parista, joten vanhukset on minulle aivan uusi kohderyhmä.Tämä tuo aivan uudenlaisen näkökulman työhöni ja haastaa minua tekemään paljon uusia asioita sekä lähtemään pois tutuilta ja turvallisilta mukavuusalueilta.

Vaikka olen vasta toista päivää töissä, on vastaanotto ollut lämminhenkinen ja tervetullut. Minua on kohdeltu tasavaertaisena työntekijänä. Olen parissa päivässä ollut mukana jo monessa: olemme pelanneet mölkkyä ja bingoa, jumpattu ja juteltu. Lisäksi olen vieraillut molempina päivinä muistiyksikön puolella ja aion jatkaa päivittäisiä vierailuja myös heidän asumisyksikössä ja tarjota heille erilaisia virikkeitä.

Palvelutalon asukkaista, kuten tällaisista paikoista yleensäkin löytyy monenlaista persoonaa, monen kuntoista vanhusta, mutta yhtä kaikki, jokainen heistä tarvitsee virikkeitä vapaa-aikaansa, läsnäoloa ja kuuntelijaa.

Tavoitteitani seuraavan kahden kuukauden aikana ovat mm.:  tutustuminen asukkaisiin, läsnäolon ja tuen tarjoaminen, erilaisten virikkeiden tarjoaminen monipuolisin menetelmin ja arjen ilon tuottaminen.

Seuraavaan kertaan!