lauantai 29. joulukuuta 2012

Itse tehdyn lahjan lumoa


Mikä olisi sen ihanampaa kuin antaa ystävälle, äidille, siskolle, mummille tai vaikka anopille itse tehty lahja. Varsinkin jos vastaanottaja osaa arvostaa itse tehtyä. Itse tehdyt helmet sopivat niin joulu-, syntymäpäivä kuin ystävänpäivälahjaksi. Itse päädyin tekemään lahjaksi huovutetut helmet sekä niille hienot korurasiat.

Askartelukaappiani siivotessa löysin eri värisiä huovutsvilloja, joista päätin huovuttaa helmiä. Helmien huovuts on helppoa. Tarvitset vain vettä ja mäntysuopaa (itse käytin ''kissasaippuaa''). Sitten huovutetaan villasta helmiä ja annetaan niiden kuivua.

Huopahelmien lisäksi käytin puuhelmiä. Helmet laitoin siimaan. Aluksi tarkoitukseni oli pujotella helmet koruvahalankaan, mutta se oli tuhoon tuomittua. Lanka ei meinannut millään mennä neulansilmästä läpi. Ei, vaikka yritin ties mitä kepulikonsteja, joten omia hermoja säästääkseni päädyin siimaan.

Puuhelmien sijaan tai lisäksi voi käyttää myös esim. nappeja, lasihelmiä tai tehdä vaikka koko korun huopahelmistä. Jos et itse jaksa vaivautua huovutushommiin, saa huopahelmiä myös valmiina askarteluliikkeistä.

Itse tehdyt korut kruunaavat hienot korurasiat, joissa koruja voi säilyttää. Ostin valmiita sydämenmuotoisia rasioita ja koristelin ne. Koristeluun voi käyttää erilaisia nauhoja, pitsejä, papereita tai esim. marmoida korurasiat. Pohjalle laitoin pehmikkeeksi huovutuksessa käyttämääni villaa, joten korut lepäävät kauniilla pehmoisella pedillä omassa rasiassaan, eikä tarvitse edes pakata lahjaa enää lahjapaperiin. Ekologista.






tiistai 23. lokakuuta 2012

Luovuutta arjesta


Luovuus voi koostua monista asioista. Valitettavan usein kuulen kuitenkin ihmisiltä, että he väittävät, etteivät ole luovia. Tähän minulla on jyrkkä vastaväite. Meidän jokapäiväisessä arkielämässämme esiintyy luovia ratkaisuja ja tekoja. Luovuuden ajatellaankin olevan enemmän taiteilijoiden ominaisuus, mutta luovuus kuuluu meistä jokaiselle.

Missä kaikessa arjessamme sitten esiintyy luovuutta: ruoanlaitto on yksi luovuuden osa-alue. Et ehdi kauppaan tai on ne päivät kuukaudesta, kun ainoat varasi ovat lompakon ja taskujen pohjalata löytyvät hyödyttömät sentit, mutta nälkä kurnii vatsanpohjassa. Avaat jääkaapin, siellä ei ole mitään valmista ruokaa, joten alat luoda päivän ateriaa kaapista löytyvien aineksien pohjalta. Kas olet valmistanut luovan aterian.

Kerran olin ystäväni häissä eri paikkakunnalla kuin missä asun. Kesken kiihkeimmän juhlahumun meni kokokenkäni nilkkaremmi rikki ja kyseisillä kengillä oli kovin hankala pysyä pystyssä ilman tätä nilkkaremmiä. Ja eihän varakenkiä tietenkään kuljeta tällaisiin tilaisuuksiin mukanaan. Ystäväni löysi jostain lattialta hakaneulan ja jälleen kerran oli yksi ongelma ratkaistu hakaneulalle ja luovuuden käytöllä.

Luovuus on siis osa jokaisen meistä arkea ja se vaikuttaa jokaisen meidän elämäämme eri tavoin. Tänään sinäkin voit olla luova! Itse aion luovailla tänään mm. kirjoittamalla tajunnanvirtaa, kokkaamalla jotain jännittävää sekä keksiä hyötykäyttöä vessaan kerääntyneille vessapaperihylsyille. Tartu sinäkin luovaan haasteeseen!







keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Suomalainen askartelu


Mitä ihmettä? Suomalainen askartelu? Kylläpä eräs ystäväni heitti mielenkiintoista pohdiskelun aihetta. Ystäväni toimii opettajana ja heille on tulossa ulkomaanvieraita kouluun. Ystäväni oli saanut toimeksiannon, että vieraat tahtoisivat tehdä suomalaista askartelua. Mutta mitä on suomalainen askartelu?

Itsellä tulee suomalaisesta askartelusta ensimmäisenä mieleen, että kerätään luonnosta kauniita ruskan värjäämiä lehtiä, kuivatetaan niitä kirjan välissä ja kootaan niistä kollaasi, joka päällystetään kontaktimuovilla. Toisena tuli mieleen peikot ja menninkäiset kivistä. Myös kävyistä askarrellut käpylehmät ja linnut sekä ötökät voisi toimia ''suomalaisesta'' askartelusta.

Mieheni heitti vaihtoehdoiksi tuohityöt ja olkihimmelit. Muiltakin olen kysellyt heidän mielipiteitään, että mikä on suomalainen askartelu, mutta kaikki ovat ihan yhtä ymmällään tästä: mitä on suomalainen askartelu?









tiistai 25. syyskuuta 2012

Syyssateen ropinaa


Ulkona on todellinen syyssää. Sade ropisee ikkunaan, tuuli heittää puuskittain lisää vettä voimalla viestien, että ulos on turha mennä - ainakaan ilman puanisia kumisaappaita ja muuta asianmukaista varustusta. Vallitsevaa harmautta piristää kuitenkin valopilkun lailla naapuritalon pihalla punaisena hehkuva pihlaja. Se on kuin lohdullinen majakka tässä syyspimeydessä. Aina harmauteen kurkatessa nousee hymy korviin, kun näen kyseisen pihlajan loisteen. Se muistuttaa siitä, että älä vaivu arjen harmauteen. Jos maisema ympärilläsi on harmaa, suosittelen ottamaan retken värien maailmaan. Minä ainakin aion kaivaa juuri nyt esiin palan paperia sekä vesi- ja vahavärejä ja taion kaamosta karkoittavia värimaisemia.